Thursday, December 22, 2005

Paksusammalkuusikoita, onko niitä? - Suicice spruce stands, do they exist?

Lapin metsätalouteen ilmestyi puoli vuosisataa sitten sanakummajainen: itsemurhakuusikko. Käsitteen isä on professori Gustaf Siren, joka teki 1950-luvun puolivälissä väitöskirjaansa vanhojen Lapin paksusammalkuusikoiden kehityksestä. Teorian mukaan levinneisyytensä äärirajoilla kuusimetsä synnyttää alleen kerrossammalen (Hylocomium splendens) muodostaman paksun humuskerroksen, jossa kuusen siemenet eivät enää idä. Kuusen nuorennosta ei enää synny vanhan kuusikon alle, ja aikaa myöten kuusikko kuolee vanhuuttaan luurankomaisena pystyyn. Luonnontilassa tämän kehityksen katkaisee metsäpalo, joka polttaa sekä vanhenevan kuusikon että sen alla olevan sammalikon. - Teoria itsemurhakuusikoista oli eräs perusteita, kun Lapin vanhojen metsien laajat hakkuut alkoivat 1950-luvulla.

Itsemurhakuusikoita pitäisi löytyä Lapin korkeilta alueilta, siis myös Värriön luonnonpuistosta. Kuusikoita kyllä löytyy eri puolilta puistoa, mutta ne eivät täysin noudata teoriaa. Paksua kerrossammalikkoa löytyy, mutta niin myös kuusen taimia ja nuoria kuusia. Vaikka Värriön luonnonpuistoa ei ole koskaan hakattu, pystyyn kuivuneita luurankomaisia ei löydy. Vanhat kuuset saavat tyvilahon, ja ne yleensä kaatuvat vielä vihreinä ja kasvavina, syysmyrskyissä, vuoron perään. Kuvan vanha kuusikko kasvaa Rakitsan kurussa.

In mid 1950s an odd concept was developed for Lapland forestry.

Labels: ,


Comments: Post a Comment

<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?